Ritva Kylli on oululainen historiantutkija, jonka palkitut tietokirjat kutsuvat lukijansa kiehtovalle aikamatkalle Suomen ruokahistoriaan.
Atlantin valtameri, purjevene ja vasta pyydetystä kalasta valmistettu ceviche. Historiantutkija Ritva Kyllin ei tarvitse kauan miettiä elämänsä mieleenpainuvinta reissuruokakoemusta.
”Se ceviche oli taivaallista ja koko reissu muutenkin hyvin merkittävä kokemus elämäni aikana”, Kylli kuvailee.
Ritva Kyllin kanssa on luontevaa keskustella reissuruokakokemuksista, sillä tänä syksynä ilmestyi hänen tietokirjansa Ruokaa reissussa. Mittava tietoteos kuvaa Suomen matkaruokahistoriaa ja kutsuu lukijan mukaan kiehtovalle aikamatkalle muun muassa tienvarsien huoltoasemakahvioihin, entisajan asemaravintoloihin, lentokoneisiin ja ruotsinlaivojen buffetpöytiin.
Kylli on tutkinut ruokahistoriaa jo yli kymmenen vuoden ajan. Hän työskentelee arktisen ja pohjoisen historian yliopistonlehtorina Oulun yliopistossa, jossa hänen tutkimusteemansa liittyvät ruokaan, ympäristöön, terveyteen sekä saamelaisten ja muiden pohjoisten alkuperäiskansojen historiaan.
”Ruoka on ollut minulle tosi läheinen aihe aina. Olen pitänyt omaa ruokablogia jo 19 vuotta. Oli hieno oivallus, kun reilu kymmenen vuotta sitten keksin, että minulle rakkaat asiat historian ja ruoan voi yhdistää. Ruokahistoria on aihepiiri, johon en kyllästy ikinä.”
Ruokahistoria kiinnostaa lukijoita
Ritva Kyllin ensimmäinen tietokirja, Suomen ruokahistoria: Suolalihasta sushiin, ilmestyi vuonna 2021. Se sai innostuneen vastaanoton ja keräsi useita palkintoehdokkuuksia. Kirja voitti Kanava-tietokirjapalkinnon ja oli ehdokkaana myös tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon, Vuoden historiateos -palkinnon ja Botnia-palkinnon saajaksi.
”Olen monissa esitelmätilaisuuksissa huomannut, että ihmiset ovat ruokahistorian teemoista tosi kiinnostuneita ja niistä riittää keskusteltavaa loputtomasti. Toki toivoin, että kirjani kiinnostaisi lukijoita, mutten kyllä osannut odottaa aivan tällaista vastaanottoa”, Kylli muistelee kolmen vuoden takaisia tunnelmia.
Tänä syksynä ilmestynyttä toista tietokirjaansa Ruokaa reissussa Kylli alkoi kirjoittaa hyvin pian ensimmäisen kirjansa ilmestymisen jälkeen. Kimmoke kirjan aiheeseen syntyi Roomassa syksyllä 2021 järjestetyssä kansainvälisessä ruokahistorian konferenssissa, jonka teemana oli matkaruoka.
”Kuulin siellä tosi kiinnostavia esitelmiä eri maiden ruokahistoriasta, ja äkkiä palaset vain loksahtivat kohdilleen. Suomen matkaruokahistoriaan oli kirjaa tehdessä supermielenkiintoista perehtyä.”
Ritva Kyllin tietokirja Suomen ruokahistoria ilmestyi vuonna 2021 ja Ruokaa reissussa tänä syksynä.
Kolmas tietokirja on jo työn alla.
Autoliikenne toi tienvarsille huoltoasemat
Kyllin Ruokaa reissussa -tietokirjakin on jo kerännyt kiitosta. Ruokatoimittajat ry palkitsi sen lokakuussa kunniamaininnalla Vuoden kotimaista keittokirjaa valitessaan. Kirja kuljettaa lukijaa läpi liikkumisen ja matkustamisen kehityskausien.
Esimerkiksi 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa Suomessa elettiin vielä postivaunujen kultakautta. Keskeisten postivaunureittien varrelle perustettiin kestikievareita, joissa matkalaiset saattoivat ruokailla ja yöpyä. Kun rautateiden aikakausi alkoi 1800-luvun alkupuolelta lähtien, maantiet hiljenivät, sillä ihmiset siirtyivät käyttämään postivaunujen sijaan junia.
Junamatkustamisen varhaisina vuosina matkustajat kiirehtivät junan pysähdyspaikoilla ruokailemaan asemaravintolaan. Tarjoilun järjestäminen junien lyhyiden pysähdysten aikana vaati runsaasti ennakointia, sillä matkustajilla oli ”suden nälkä ja ampiaisen kiire”, kuten Kylli kirjassaan kirjoittaa.
”Hyvin tavallista oli, että asemaravintolan pito annettiin jollekin leskirouvalle tai suuren perheen äidille, joka osti ruokatarvikkeet lähitienoolta. Se oli myös elintarviketurvallisuuden historiassa kiinnostavaa aikaa, sillä asemaravintolassa saattoi pahimmillaan vilistää torakoita ja rottia.”
Elisenvaaran asemaravintolan keittiö vuonna 1934. Asemaravintoloilla on ollut tärkeä rooli junamatkustajien muonittamisessa. Kuva: Pietinen, 1934. Museovirasto, Historian kuvakokoelma, Valokuvaamo Pietisen kokoelma (HK19670603:11257)
Autoliikenne alkoi yleistyä 1800-luvun lopussa. Sen myötä liikkumisen painopiste siirtyi taas maanteille tarjoten tienvarsien ruokapaikoille uusia mahdollisuuksia. Matkustavien ihmisten ohella myös autot tarvitsivat erilaisia huoltopalveluita. Ensimmäiset huoltoasemat avattiin Suomessa 1920-luvulla.
Kylli pitää huomionarvoisena, että huoltoasemilla on yhä edelleen tärkeä rooli monilla maaseudun pienillä paikkakunnilla, joilla on suppeasti muita palveluita. Ne ovat kokoontumispaikkoja, joihin mennään syömään niin arkena kuin juhlapyhinä.
”Jos autoja ei olisi koskaan keksittykään ja ihmiset liikkuisivat edelleen pääosin junilla, tämäkin asia näyttäytyisi aivan toisenlaisena.”
Huolena haasteellinen hygienia
Kyllin mukaan 1900-luvun alkuvuosikymmenet olivat Suomen matkaruokahistoriassa kiinnostavaa aikaa, sillä silloin liikennöinnissä tapahtui autoliikenteen yleistymisen lisäksi muitakin mullistuksia. Ensimmäiset ravintolavaunut tulivat Suomessa juniin 1910-luvulla. Myös lentomatkustamisessa otettiin isoja harppauksia.
Lentoyhtiö Finnairin juuret ovat vuonna 1923 perustetussa Aero-osakeyhtiössä. Sen hankkima ensimmäinen matkustajalentokone saapui Suomeen maaliskuussa 1924 ja aloitti liikennöinnin Helsingin ja Tallinnan välillä. Lentoyhtiöiden käytössä ei vielä alkuvaiheessa ollut omia lentokenttäkeittiöitä, vaan lentokoneiden henkilökunta saattoi tulla töihin matkustajille varatut eväät mukanaan.
”Hygienian ylläpitäminen on ollut lentokoneissa hankalaa ja pilaantuneesta ruoasta on pahimmillaan sairastunut suuri joukko matkailijoita. Siksi kansainväliset lentoyhtiöt alkoivat kehittää lentokoneaterioinnin hygieniaa jo paljon ennen kuin Maailman terveysjärjestö ja muut toimijat ottivat asian maailmanlaajuiseen tarkasteluun”, Kylli kertoo.
Kun Vantaan Seutulaan valmistui vuonna 1952 uusi lentokenttä, sen yhteyteen perustettiin myös lentokoneaterioita valmistava Matkaravinnon keittiö. Sen myötä lentomatkustajien muonittamisesta alkoi tulla yhä laajamittaisempaa ja säädellympää toimintaa. Massojen matkustusmuodoksi lentomatkustaminen muotoutui Suomessa 1960-luvun kuluessa.
Seuraava tietokirja jo työn alla
Ritva Kylli on hyödyntänyt ruokahistoriakirjoja tehdessään monenlaisia tietolähteitä. Esimerkiksi 1600-luvun käräjäpöytäkirjoista hän on tutkinut mainintoja eväsruokailusta. Kiinnostavaa tietoa on löytynyt myös 1700-luvun perukirjoista, joissa on selostettu ihmisen omaisuus kuolinhetkellä.
”1700-luvulla niihin alkoi ilmestyä tietoja esimerkiksi sokeriastioista ja kaakaokupeista, mistä voi päätellä ruoantuotannossa ja ruokatottumuksissa tapahtuneita muutoksia”, Kylli sanoo.
Tärkeitä lähteitä ovat olleet myös tullikamareitten laivalasteja kuvailevat asiakirjat, 1800-luvun sanoma- ja aikakauslehdet sekä sananlaskut, jotka Kyllin mukaan kuvastavat ansiokkaasti tavallisen kansan ajatuksia.
Molemmat Kyllin kirjoittamat tietokirjat ovat liki 500-sivuisia mittavia teoksia. Historiallisen tiedon etsimiseen ja läpikäymiseen sekä siitä kirjoittamiseen on tarvittu paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Ensimmäistä tietokirjansa Kylli kirjoitti noin kymmenen vuotta, uusin Ruokaa reissussa -kirja valmistui kolmessa vuodessa.
Seuraava tietokirjakin on jo työn alla. Siinä Kylli aikoo sukeltaa syvälle Amerikkaan muuttaneiden suomalaisten siirtolaisten ruokamuistoihin ja -historiaan.
”Tarkoitukseni on selvittää, mitä suomalaisesta ruokakulttuurista jäi siirtolaisuuden myötä elämään ja mitä siitä unohdettiin. Uskon kirjan valmistuvan aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua, sillä tavoitteeni on käydä myös paikan päällä USA:ssa ja Kanadassa haastattelemassa ihmisiä”, Kylli kertoo.
Joka päivä tehdään ruokahistoriaa
Kylli sanoo, että meillä tätä hetkeä elävillä ihmisillä on joka päivä mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaista ruokahistoriaa ajastamme joskus myöhemmin kirjoitetaan. Hän toivoo, että palkokasvien uusi tuleminen voisi olla eräs historiankirjoihin päätyvä asia. Palkokasvien käytön puolesta liputetaan nyt kovasti, sillä ne ovat ilmastoviisas tapa kohtuullistaa eläinperäisten proteiinin lähteiden määrää ruokavaliossa.
”Härkäpavulla ja muilla palkokasveilla oli suomalaisessa ruokavaliossa tosi suuri merkitys ennen kuin perunan suosio syrjäytti ne 1800-luvulla. Ne eivät siis ole ruokatottumuksissamme mikään uusi asia.”
Kylli arvelee, että historiantutkijat tulevat aikanaan yllättymään ennen kaikkea siitä, millainen määrä ruokapakkauksia oli käytössä 2020-luvulla.
”Olen joskus miettinyt, millaisia kaivantoja tulevaisuuden arkeologit tekevät tästä ajasta. Elintarvikepakkausten määrä on ainakin lisääntynyt valtavasti tällä Wolt-ruokatilausten aikakaudella.”
Ritva Kylli
– Suomen ja Pohjois-Euroopan historian dosentti
– työskentelee arktisen ja pohjoisen historian yliopistonlehtorina Oulun yliopistossa
– tutkinut ruokahistoriaa yli kymmenen vuoden ajan
– julkaissut tietokirjat Suomen ruokahistoria: suolalihasta sushiin (2021) ja Ruokaa reissussa: Suomen matkaruokahistoria kuivalihasta laivabuffetiin (2024)
– pitänyt vuodesta 2005 alkaen Pastanjauhantaa-ruokablogia
Ritva Kylli on tutkinut suomalaista ruokahistoriaa yli 10 vuoden ajan ja kirjoittanut aiheesta kaksi palkittua tietokirjaa.