Maailmansodan aikaan säädettiin laki, joka velvoitti kansakoululaitoksen järjestämään oppilaille riittävän ja maksuttoman aterian – ensimmäisenä maana maailmassa. Ajankohdan olosuhteiden takia lakiin kirjattiin kuitenkin mahdollisuus viiden vuoden siirtymäaikaan, ja vuotta 1948 pidetäänkin maksuttoman kouluruokailun alkamisvuotena. Nyt, suomalaisen kouluruokailun täyttäessä 75 vuotta, on maksuton ruoka koulupäivän aikana itsestäänselvyys. Metos on ollut mukana järjestämässä ja kehittämässä kouluruokailua alusta saakka.
Metos oli jo kouluruokalain säätämisen aikoihin erikoistunut suurkeittiölaitteiden valmistukseen, vaikka muun teollisuuden laitteet näyttelivätkin vielä suurinta osaa tuotannosta. Keittopatoja ja ruostumattomia kalusteita oli valmistettu useisiin laitoskeittiöihin. Koska tarjottava kouluruoka oli ensimmäisinä vuosikymmeninä puuroja ja vellejä, toi tämä Metokselle kasvavan työsaran koulukeittiöiden laitteistamisessa. Tuolloin käyttöön vakiintunut ”koulukeittola” sanana juontui juuri siitä, että tarjottu ruoka – puurot ja vellit – valmistettiin aina kattiloissa tai padoissa.
Kun sodista selvittiin, alkoi voimakas sähköistymisen aikakausi. Se johti Metoksen keskittymiseen yhä enenevässä määrin kasvavaan valikoimaan sähköistettyjä suurkeittiölaitteita.
Kouluruokailun historiassa on aina kuljettu tarkka taloudenpito edellä. Varsinkin suurimmissa kaupungeissa valmistuskeittiön rinnalle juurtui keskuskeittiölähtöinen malli varsin varhain.
Metos toimitti 1940-luvun alussa keittiölaitteet – muun muassa tusinan keittopatoja sekä tilavan höyrykeittokaapin – Helsingin Elintarvikekeskukseen. Kouluruokalain vuoksi patamäärää kasvatettiin 23 kappaleeseen vuosikymmenen lopulla, ja koska keittiön pääpaino oli nyt siirtynyt koulujen keitto- ja velliruokien valmistukseen, varsinainen voimannäyte oli varustaa suuret keittopadat patasekoittimilla. Sekoittimilla varmistettiin, että puurot ja vellit eivät paakkuuntuneet. Aikanaan puhuttiin, että Helsingin Elintarvikekeskus olisi volyymiltaan Euroopan suurin keittiö, kenties jopa maailman suurin. Siellä valmistui 25 000 kouluruoka-annosta päivittäin.
Vuonna 1967 lakiin tuli maininta siitä, että kouluaterian tulisi kattaa yksi kolmasosa oppilaan päivittäisestä ravintotarpeesta. Näin jouduttiin siirtymään puuro- ja velliruuista työläämmin valmistettaviin aterioihin. Osaltaan se poiki lisää työsarkaa Metokselle niin laitevalmistukseen kuin esikäsittelylaitteiden maahantuontiinkin.
Peruskoulujärjestelmään siirtyminen toi lisää oppilaita maksuttoman aterian piiriin
Kolmas merkittävä muutos oli siirtyminen peruskoulujärjestelmään 1970-luvulla. Tämä toi maksuttoman aterian piiriin huomattavan määrän lisää oppilaita, jonka lisäksi se käynnisti keittiöiden saneeraukset. Samaan aikaan kunnallisen päivähoidon sekä keskus- ja aluesairaalaverkon kehittyminen kasvatti julkisen sektorin laitehankintoja merkittävästi ja antoi Metokselle mahdollisuuden panostaa oman laitevalmistuksen kasvattamiseen.
Pelkkiä laitteita rakentamalla, välittämällä ja myymällä Metos ei varmaankaan olisi saavuttanut nykyistä asemaansa ammattikeittiöalan edelläkävijänä sekä keittiön uusien toimintamallien innovoijana ja sanansaattajana. Jo 1950-luvulla laitevalmistuksen rinnalle kehitettiin keittiösuunnittelupalvelu. Se kehitti koulukeittiöille valmiita pohjaratkaisuja, joiden avulla tietoa voitiin jakaa maamme joka kolkkaan ilman, että kaikkien täytyi lähteä omissa kasvusuunnitelmissaan puhtaalta pöydältä.
Metoksen antama koulutus sai päivän valon jo 1950-luvun alussa, jolloin aloitettiin suuren suosion saaneet ”Emäntäpäivät”. Kuva 1980-luvun koulutustilaisuudesta Keravan myyntinäyttelyssä. Kouluttajana sen ajan suosittu TV-kokki Veijo Vanamo.
Metoksen padat ja liedet olivat 1960-luvun lopulle saakka koulukeittiöiden peruslaitteita. 1970-luvun alkaessa koulukeittiöön olivat jo ilmestyneet paistinuunit, painekeittokaapit, paistinpannut sekä astianpesukoneet. Alkuun ruoka jaettiin koululaisen lautaselle, mutta pikkuhiljaa koulujen ruoanjakelussa siirryttiin Metoksen esittelemään linjastomalliin ja edelleen nykyiseen omatoimiseen buffettijakeluun. Marvel, Viking, Superprince, Finnchef (nyt lyhennettynä Chef), Master ja niin edelleen, ovat Metoksen yhä edelleen käytössä olevia laitemerkkejä, jotka ovat tulleet tutuiksi valtaosassa maamme koulukeittiöissä 1950-luvulta lähtien.
1970-luvulla keskuskeittiöllä valmistettu ruoka annosteltiin suoraan kuljetusastioista oppilaan lautaselle ja lisukkeena saatiin ruokajuoma ja leipä. Jakelukeittiön varustus rajautui pitkälti kiertäviin jakeluastioihin, varastotiloihin ja astianpesupisteeseen. Ergonomia huomioitiin Metoksen laitteissa jo tuolloin. Kuvan Metos Master-astianpesukoneessa oli itseavautuva ja laskeva kupu. Kuva helsinkiläisestä koulusta 70-luvun alusta/Helsingin kaupunginmuseo.
Koulujen valmistuskeittiöistä siirryttiin pikkuhiljaa edelleen kehittyvään keskuskeittiömalliin, jonka valmistusmenetelmien kehittämisessä Metoksella on yhä suuri rooli. Väestön muuttaessa kasvukeskuksiin koulut ovat keskittyneet yhä suurempiin yksiköihin ja varsinkin harvemmin asutetuilla alueilla keskuskeittiöt on rakennettu ja rakennetaan pääsääntöisesti koulukeskuksien ja monitoimitalojen yhteyteen.
Tärkein Metoksen palvelutarjoomasta koulukeittiön arjessa on huolto. Jo varhaisessa vaiheessa Metoksessa ymmärrettiin, että koko valtakunnan kattava oma huoltopalvelu on keittiön toimintavarmuuden paras tae. Jokainen keittiölaite tarvitsee huoltoa säännöllisesti. Kun koulujen laitteiden käyttöikä saattoi muinoin venyä jopa yli kahden vuosikymmenen – yhä tänään koulukeittiöistä löytyy tuon iän ylittäviä Metos-laitteita – on Metos kehittänyt ennakoivan huoltokonseptin laitteiden käytön varmistamiseksi.
Uusimmat keskuskeittiöt ovat siirtyneet kuumajakelusta stressittömämpiin valmistusmenetelmiin, kuten kylmävalmistus ja cook-chill, joiden avulla ruoka puskuroidaan kylmävarastoon odottamaan kuljetusta kohteisiin. Samalla keskuskeittiön laitteistus on muuttunut pienteollisuuden suuntaan ja ergonomiaan on saatu iso loikka parempaan automaattisten pumppaus- ja pakkausjärjestelmien ansiosta. Kuva Porvoon keskuskeittiöstä 2020-luvun alusta.
Kouluruokailu on aina ollut tiukoissa talousraameissa, ja päättäjien on otettava huomioon moninaiset asiat kouluruokailun ylläpidossa ja kehittämisessä. Epävarmojen aikojen keskellä varmaa on, että ammattitaitoista väkeä tarvitaan niin kouluruokailun toteuttamisessa kuin keittiöteknologian ja prosessien kehittämisessä. Metoksen yli sadan vuoden kokemus antaa yhä parhaat mahdollisuudet kustannustehokkaan koulukeittiön toteuttamiselle, joka puolestaan mahdollistaa nyt ja tulevaisuudessa monipuolisen ruokailun järjestämisen kaikille kouluruokaa nauttiville.
Lovisavikenin koululle ruoka tuodaan Loviisan keskuskeittiöstä kahdesti viikossa jäähdytettynä. Jakelukeittiön suunnittelussa on huomioitu kylmätilojen mitoitus ja riittävä uunikapasiteetti ruoanlämmitykseen. Avokeittiö ja jakelulinjastot ovat koulun keskeisemmällä paikalla, millä on haluttu korostaa myös ruokailun yhteisöllisyyden merkitystä.