Ravintola- ja ruokapalvelualan veto- ja pitovoiman eteen pitää tehdä määrätietoista työtä, jotta alalle riittää osaajia nyt ja tulevaisuudessa. Näkemyksensä kertovat nyt alan kokeneet opettajat.
Tiimityötä parhaimmillaan, monipuoliset työllistymis- ja uranäkymät, mahdollisuus tuottaa omalla työllä toisille ihmisille mielihyvää ja makuelämyksiä. Ravintola- ja ruokapalvelualaa pitäisi tuoda enemmän esille myönteisten näkymien valossa, sanovat pitkään alalla työskennelleet opettajat.
”Toivoisin, että julkisuudessa tuotaisiin enemmän esille alan positiivisia puolia. Tarvitsemme menestystarinoita ihmisistä, jotka ovat onnistuneet työssään alalla”, sanoo 30 vuotta tulevia ammattilaisia Perhossa opettanut ruokatuotannon lehtori Paraschos ”Akis” Staboulis.
Samaa mieltä on ruokatuotannon johtamisen lehtori Ville Parkkinen Haaga-Heliasta. Hän haluaa korostaa erityisesti alan tarjoamia monipuolisia uramahdollisuuksia.
”Ovia on avoinna moneen suuntaan. Voit työskennellä esimerkiksi elämyspalveluissa, henkilöstöravintolassa tai julkisella puolella, voit perustaa oman kahvilan tai ravintolan tai osallistua alan kilpailutoimintaan. Jos osaat englantia, avoinna on koko maailma”, Parkkinen toteaa.
Yli kolme vuosikymmentä ruokapalvelualan opetustehtävissä toiminut Kaisa Liinanki Rovaniemen koulutuskuntayhtymä Redusta nostaa kollegoidensa tavoin esiin alan monipuoliset työllistymismahdollisuudet. Hän korostaa lisäksi rikkaan raaka-ainevalikoiman merkitystä.
”Luovuus ja raaka-aineiden moninaisuus tekevät alan työstä mielekästä ja palkitsevaa”, Liinanki sanoo.
Matkailun kehitys lisää vetovoimaa
Mielikuvilla on merkitystä, jotta ravintola- ja ruokapalvelualalle riittää osaajia nyt ja tulevaisuudessa. Alan veto- ja pitovoiman eteen pitää tehdä määrätietoista työtä, sillä viime vuosina sitä ovat heikentäneet monenlaiset muutos- ja epävarmuustekijät.
Liinanki kertoo, että ravintola- ja ruokapalvelualan opiskelijamäärät ovat Redussa nyt suuremmat kuin vielä muutama vuosi sitten. Vetovoimaa on lisännyt erityisesti Lapin alueen matkailun hyvä kehitys.
”Täällä pohjoisessa on opiskelijoille tällä hetkellä tarjolla loistavia työelämässä oppimisen paikkoja ja työllistymisen mahdollisuuksia”, Liinanki iloitsee.
Parkkisen mukaan foodservice-ala näyttäytyy vetovoimaisena myös Haaga-Helian opiskelijamäärien näkökulmasta. Restonomikoulutus kiinnostaa ja vetää opiskelijoita.
”Meillä on täysiä opiskelijaryhmiä. Haaga-Heliaan halutaan opiskelemaan, sillä restonomejamme arvostetaan työelämässä. Toki tiedän, ettei tilanne ole ollenkaan näin hyvä monessa muussa alan oppilaitoksessa.”
Perhon Akis Staboulis vahvistaa Parkkisen näkemyksen.
”Majoitus- ja ravitsemisalan peruskoulutuksessa hakijoiden määrä on ollut viime vuosina laskussa. Joka vuosi hakijoita on edellisvuotta vähemmän.”
Maahanmuutto paikkaa osaajapulaa
Staboulis vastaa Perhossa ruokatuotannon kansainvälisestä opetuksesta. Yhä useampi ravintola- ja ruokapalvelualan opiskelija on kotoisin muualta kuin Suomesta.
”Maahanmuuttajien osuus opiskelijoista on kasvanut merkittävästi. Aikaisemmin englanninkielisiä opetusryhmiä oli Perhossa yksi, kun niitä tällä hetkellä on jo kolme.”
Ravintola- ja ruokapalveluala on kansainvälistynyt niin kuin moni muukin palveluala Suomessa. Ilman työperäistä maahanmuuttoa monella alalla kärsittäisiin osaajapulasta.
”Ravintola- ja ruokapalvelualallekaan ei riitä työntekijöitä ilman maahanmuuttoa”, Staboulis painottaa.
”Myös meillä Redussa pyritään vastaamaan kysyntään sopeuttamalla tarjontaa. Tarjoamme työperäistä maahanmuuttoa tukevaa koulutusta”, Liinanki kertoo.
Liinanki pitää lyhytnäköisenä sitä, että Suomen hallitus päätti luopua aikuiskoulutustuesta. Hänen mielestään se on valtava menetys keittiöalalle.
”Tuen lakkauttaminen vaikuttaa merkittävästi erityisesti julkisen sektorin ammattikeittiöihin, joissa on hyvin paljon hyödynnetty aikuiskoulutuksen tarjoamia mahdollisuuksia kehittyä työssä ja edetä uralla.”
Hyvä johtaja on mahdollistaja
Mahdollisuus työssä kehittymiseen ja uralla etenemiseen on alan konkareiden mielestä merkittävässä roolissa ravintola- ja ruokapalvelualan pitovoiman kannalta. Mielekäs työ, sopivat työtehtävät ja hyvä työyhteisö vaikuttavat myönteisesti pitovoimaan ja saavat jatkamaan työtä alalla, jonka arki voi näyttäytyä usein myös kiireisenä ja kuormittavana.
Ville Parkkinen puhuu lisäksi uudenlaisen johtajuuden merkityksestä. Nykyajan hyvä johtaja on yksi tiiminsä pelaajista. Niin sanottujen koppiesimiesten aika on ohi.
”Meidän pitäisi pystyä räjäyttämään alan hierarkkista toimintamallia uudenlaiseen yhdessä tekemiseen. Johtamisen sijaan tykkään puhua asioiden mahdollistamisesta. Nykyajan johtaja tulee aamulla töihin kysyen, miten voin auttaa teitä tänään onnistumaan”, Parkkinen kuvailee.
Nykyajan hyvä johtaja on yksi tiiminsä pelaajista.
Selvää on, että myös alan palkkaukseen ja työehtoihin tulisi kiinnittää riittävästi huomiota. Staboulis mainitsee, että moni joutuu työuransa alkuvaiheessa työskentelemään nollatuntisopimuksilla. Se tekee toimeentulosta epävarmaa.
”Vakituisia työpaikkoja pitäisi olla enemmän tarjolla ja alan palkkatason tulisi olla riittävä. Ymmärrän hyvin, ettei kokilla voi olla ministerin palkka, mutta kyllä työstä saatavalla palkalla pitää kuitenkin tulla toimeen.”
Jatkuvat muutokset kuormittavat
Liinanki kantaa huolta siitä, miten niukat resurssit ja jatkuvat muutokset vaikuttavat työn mielekkyyteen julkisissa ruokapalveluissa. Esimerkiksi raportointi on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi ammattikeittiöissä muun muassa kestävän kehityksen tavoitteiden myötä.
Julkisuudessa esiin nostetut ravintola-alan työilmapiiriongelmat johtuvat usein yksittäisistä henkilöistä tai toimipaikoista.
”Alalle tulee koko ajan lisää vaatimuksia, joihin pitäisi pystyä vastaamaan. Keittiöitä yhdistetään ja tuotantotapoja uudistetaan. Se tuo työhön levottomuutta, joka voi heikentää pitovoimaa.”
Työssä viihdytään, kun ihmisillä on aikaa ja mahdollisuuksia hoitaa oma työnsä hyvin. Hyvä työilmapiiri ja työstä saatu arvostus vaikuttavat myönteisesti pitovoimaan.
”Julkisuudessa esiin nostetut ravintola-alan työilmapiiriongelmat johtuvat usein yksittäisistä henkilöistä tai toimipaikoista. Ne eivät ole koko alaa koskeva ongelma”, Staboulis painottaa.
”Toki myös alan epäkohtia pitää tuoda esille, jotta saadaan tilalle uudenlaisia ajatuksia ja toimintatapoja. Mutta samalla kaikenlainen negatiivisuus heikentää halukuutta työskennellä alalla”, Parkkinen sanoo.
”Meidän kaikkien alalla olevien tulisi tehdä töitä sen eteen, että ala voi hyvin”, Staboulis kannustaa.
***
Juttu on julkaistu AmmattikeittiöOsaaja-lehdessä 2/2025