Ammattikeittiöosaajat ry 50 v. – tietoa, taitoa ja ruokailoa
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Kouluruokailukeskustelu kaipaa positiivisia sävyjä
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Puolivuotiskatsaus ja suunta kohti tulevaa
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Tuotantotavat puntarissa
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja, ETM
Nyt ravitsemussitoumuksia tekemään!
Merja Jokiniemi
Luomuravintola Tampereen Timjamin emäntä
Ruokapalvelu ei ole tukipalvelu vaan tärkeä osa kuntien hyvinvointiosaamista
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Ruokatrendit vaihtuvat mutta syödä pitää jokaisen
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Pohdintoja urapoluista
Lisättyä sokeria kannattaa välttää
Heli Kuusipalo
Erikoistutkija
Liikahdellaan
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Ruokapalveluorganisaatiot kansainvälistyvät – monikulttuurisia tekijöitä tarvitaan!
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Palvelupolku opiskelijaravintolassa
Tarja Pietiläinen
Dosentti, KTT, Palveluliiketoiminnan kehittäjä
Kiertotalous ammattikeittiössä
Merja Jokiniemi
Tampereen steinerkoulun emäntä
MMM haluaa selvittää kotimaisen ruoan käyttöastetta kuntaruokailussa
Kaisa Reime
FM, Elintarviketiet.yo
Pohjois-Pohjanmaan amkolaiset tempaisivat -joulu syntyy yhdessä tekemällä!
Tuula Isoviita
Pohjois-Pohjanmaan Amkon sihteeri
Kohti kestävää keittiötä
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Hyrylän yläaste sai Kouluruokadiplomin
Virpi Kulomaa
Projektipäällikkö
Allergiat vähentyneet selvästi
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Hungry birdsit lensivät Cygnaeuksen koulun ruokasaliin
Virpi Kulomaa
Projektipäällikkö
Rakastettavat ruokailijat
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
15.12.2016

Yrittänyttä ei laiteta

Otsikon toteamus on niitä suomenkielen lausahduksia, joista ei heti tiedä onko virkkeen ajatus myönteinen vai kielteinen. Jos tätä yrittäisi kääntää muille kielille, niin hankalaa olisi. Itse näen sanonnassa vahvan positiivisen latauksen. Aina kannattaa yrittää ja kokeilla uudestaan, vaikkapa erilaisia työuria.

 

Mietteitä ruoka-alan untuvikolta: ”Gurmee on kaunista ja linjastoruoka pakkopullaa. Suurkeittiöön en ainakaan mee töihin. On ihan huisin makeeta keittää iltaraflassa – siinä tienaakin enemmän kuin laitosköksässä. Kuka sitä kouluruokaa oikeesti syö tai tekee? Mä en ainakaan. Jos joudun laitoskeittäjäksi, mä vaihdan alaa.”

 

20 vuotta myöhemmin: ”Ihanaa kun on säännöllinen työaika. Ei enää paahtamista pikkutunneilla – alituista kiirettä, pinnaa kiristäviä asiakkaita. Ei epäsäännöllistä työaikaa. Tämä tyttö keittää mieluummin lapsille, ikäihmisille, potilaille. Oon oikeesti hyödyksi. Tänäkin päivänä yksi asiakas totes mulle: ’Sä teet kyllä tosi arvokasta työtä.’ Mun lapsi sanoi kotona samaa: ’Kyllä kouluruokaa pitäis kaikkien syödä – onhan siinä kumminkin ne ravintoarvot.”

 

Urapolulla on monta valinnan paikkaa. Ensin pitää ylipäätänsä miettiä miksi aikoo isona. Sitten isona voi vielä pohtia, mitä tekisi vielä isompana. Niissä oikeissa töissä, sitten kun on kypsä ja vakuuttunut osaamisestaan. Aina kaikki ei mene niin kuin haaveillaan. Nuoresta kokkiopiskelijasta ei tullutkaan ravintolakokkia vaan ylpeä keittäjä. Joku tekee täysin uuden urasuunnitelman ja työelämä jatkuu toisaalla.

 

Meitä kaikkia tarvitaan. Erilaisten urapolkujen kulkijoita, heittäytyjiä ja tasaisemmin taapertajia, innovaattoreita ja tunnollisia tolkun tekijöitä. Ruokapalvelualalla ammattitaito mitataan sydämen sivistyksenä ja aitona haluna palvella asiakkaita. Siinä plussana voi tulla räväkkyys ja tatuoidut käsivarret, kunhan fokus säilyy ruuassa.

 

Ensimmäinen ruokaohjelmien tosi-TV-sankari Jaakko Kolmonen on poissa. Jaakon paikkaa ei ole helppo täyttää. Kolmosen ja suomalaisen ruokakulttuurin välille voi helposti laittaa yhtäläisyysmerkit. Löysin hänen esityksestään tekemäni koosteen Lahden aluetilaisuudesta vuodelta 2009 ja kertaan nyt nämä häneltä kuullut arvokkaat lauseet:

”Toivon, että yhteiskunnassamme hyväksyttäisiin ajatus, että isoäitien vaalima ruokaperinne on sitä oikeaa ruokakulttuuria ja että puhuisimme kunnioittavasti suomalaisesta ruoasta. Oma isoäitini teki yksinkertaisista raaka-aineista maistuvaa ruokaa ja helli sillä läheisiään. Hänellä ei olut käytettävissä paljon mausteita, mutta yksi suuri mauste hänellä oli: rakkaus.”

Kirjoitus on julkaistu AmmattikeittiöOsaaja-lehdessä nro 4/2016

Kommentit

Jätä vastaus



(Sähköpostiosoitettasi ei näytetä julkisesti.)


Captcha-koodi

Napsauta kuvaa nähdäksesi toisen captcha koodin.