Kirjoittaja
Heli Kuusipalo
Erikoistutkija
Ammattikeittiöosaajat ry 50 v. – tietoa, taitoa ja ruokailoa
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Kouluruokailukeskustelu kaipaa positiivisia sävyjä
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Puolivuotiskatsaus ja suunta kohti tulevaa
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Tuotantotavat puntarissa
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja, ETM
Nyt ravitsemussitoumuksia tekemään!
Merja Jokiniemi
Luomuravintola Tampereen Timjamin emäntä
Ruokapalvelu ei ole tukipalvelu vaan tärkeä osa kuntien hyvinvointiosaamista
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Ruokatrendit vaihtuvat mutta syödä pitää jokaisen
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Pohdintoja urapoluista
Lisättyä sokeria kannattaa välttää
Heli Kuusipalo
Erikoistutkija
Liikahdellaan
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Ruokapalveluorganisaatiot kansainvälistyvät – monikulttuurisia tekijöitä tarvitaan!
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Palvelupolku opiskelijaravintolassa
Tarja Pietiläinen
Dosentti, KTT, Palveluliiketoiminnan kehittäjä
Kiertotalous ammattikeittiössä
Merja Jokiniemi
Tampereen steinerkoulun emäntä
MMM haluaa selvittää kotimaisen ruoan käyttöastetta kuntaruokailussa
Kaisa Reime
FM, Elintarviketiet.yo
Pohjois-Pohjanmaan amkolaiset tempaisivat -joulu syntyy yhdessä tekemällä!
Tuula Isoviita
Pohjois-Pohjanmaan Amkon sihteeri
Kohti kestävää keittiötä
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Hyrylän yläaste sai Kouluruokadiplomin
Virpi Kulomaa
Projektipäällikkö
Allergiat vähentyneet selvästi
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Hungry birdsit lensivät Cygnaeuksen koulun ruokasaliin
Virpi Kulomaa
Projektipäällikkö
Rakastettavat ruokailijat
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
27.9.2016

Lisättyä sokeria kannattaa välttää

Sokeri kannattaa syödä ’piilosokerina’ ruoissa ja välttää juotua sokeria

 Ravitsemuskeskustelussa on viime aikoina ollut tapana keskittyä kerrallaan vain yhteen ravinto- tai ruoka-aineeseen ja tarkastella sitä terveyshyötyjen tai –haittojen näkökulmasta. Tällä kertaa julkisuudessa esiintyy usein termi sokeririippuvuus.  Mitä tällä termillä oikeastaan tarkoitetaan?
Ja millainen rooli lasten kasvuympäristöllä, kasvattajilla ja ruokaa tarjoavilla on kodeissa, kouluissa ja päiväkodeissa  sokerin saannin säätelijöinä?

Tässä blogitekstissä tarkastellaan miten sopivat yhteen suomalaiset ravitsemussuositukset, joissa kehotetaan saamaan puolet päivittäisestä energiasta hiilihydraateista, sekä WHO:n suositus vähentää sokerin saantia puoleen nykyisestä?

Hiilihydraattien laatu on yhtä tärkeää kuin rasvojen ja proteiinien

Kuten tunnettua, hiilihydraatteja on kasvikunnassa (maidon laktoosia lukuun ottamatta) pääosin kahdessa muodossa; imeytyvänä, energiaa tuottavana, sekä imeytymättömänä eli kuituna. Imeytyvä hiilihydraatti on elimistössä yksinkertaisena sokerina, glukoosina, jota saadaan tärkkelyksestä ja sokereista. Sokeri ruoka-aineissa on luonnollisena tai elintarvikkeisiin lisättynä. Lisätty sokeri puolestaan on puhdistettua, usein ruokosokerista valmistettuna sakkaroosina tai tärkkelyksestä valmistettuina siirappeina.

Elimistön tärkein energiamuoto on veressä kiertävä sokeri, jota tarvitaan paitsi aivojen ajattelutyön moottoriksi, myös lihasten toimintaan.

Ruoasta tarvitaan kuitenkin monia muitakin ravintoaineita kuin energiaa, joten syömistä pitää tarkastella muunkin kuin energiansaannin kannalta. Me emme tarvitse puhdasta energiaa vaan ruokia, joissa on paljon ravintoa.

Parhaita hiilihydraattien lähteitä ovat täysjyväviljavalmisteet, palkokasvikset, siemenet, pähkinät, kasvikset, marjat ja hedelmät. Myös maitovalmisteista saadaan hiilihydraattia, kuten monia muita ravintoaineita, jolloin maitotuotteet kannattaa valita vähärasvaisina ja vähäsokerisina vaihtoehtoina.

Hiilihydraattien osuus kokonaisenergiansaannista on suomalaisilla hieman suositeltua pienempi. Laatu on määrää tärkeämpi, sillä hiilihydraatteja on erilaisia kuten rasvojakin: runsaasti ravintokuitua sisältävien ja runsaasti puhdistettua sokeria sisältävien ruokien terveysvaikutukset ovat erilaiset.

KUVA_sokeri.jpg
Sokeri koukuttaa mutta aiheuttaa monia terveyshaittoja liiallisesti käytettynä. (Kuva:Rodeo)

Kuitupitoinen ruokavalio vähentää sairauksien riskiä

Runsaasti kuitupitoisia hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio vaikuttaa edullisesti elimistön sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan (VRN 2014). Kuitupitoinen ruokavalio, joka sisältää pehmeitä eli tyydyttymättömiä rasvoja, auttaa painonhallinnassa ja ehkäisee samalla lihavuuden liitännäissairauksia. Riittävä ravintokuidun saanti edistää suoliston toimintaa ja saattaa ehkäistä paksusuolen syöpää. Kuitupitoiset viljavalmisteet sisältävät runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita ja ovat hyvä proteiinin lähde. Kuidun lisäksi kasvikset, marjat ja hedelmät sisältävät lukuisia muita terveydelle edullisia ravintoaineita.

Ruoan runsas sokeripitoisuus eli sakkaroosin, fruktoosin ja muiden nopeasti suussa hajoavien hiilihydraattien suuri määrä huonontaa ruoan ravintoainetiheyttä ja on riski suun ja hampaiden terveydelle. Sokeroitujen juomien ja makeisten runsaan ja usein toistuvan käytön rajoittaminen on tärkeää ylipainon ja hammashaittojen ehkäisemiseksi. Sokeririippuvuus ei ole samanlainen fysiologinen riippuvuus kuin alkoholin tai tupakan aiheuttama. Makeanhimo liittyy usein hallitsemattomaan syömiseen, aterioiden väliin jättämiseen, liian niukkoihin aterioihin tai aterioiden korvaamiseen juomilla. Myös eräät lääkeaineet sekä hormonaaliset vaihtelut voivat lisätä makeanhimoa.

Hiilihydraatti- ja kuitusuositus toteutuu käytännössä siten, että lisätään täysjyväviljavalmisteiden (leivät, puurot, suurimolisäkkeet), palkokasvien, juuresten, vihannesten, hedelmien ja marjojen osuutta ruokavaliossa ja vähennetään lisättyä sokeria sisältävien elintarvikkeiden käyttöä. Kasvisten käytön lisääminen onnistuu helpoimmin, kun niitä lisää jokaiselle aterialle raakoina tai kypsennettyinä, raasteina, soseina, sellaisenaan tai ruoan ainesosana. Ruoan hyviä hiilihydraattipitoisia lisäkkeitä ovat peruna, täysjyväriisi tai -pasta ja viljasuurimot, ryynit ja hiutaleet. Hiilihydraattilisäkkeen osuus lautasmallissa on neljännes.

Ammattikeittiöt avainasemassa ruokakasvatuksessa

Paljon sokeria sisältävien elintarvikkeiden kulutus on runsasta etenkin nuorissa ikäluokissa, kun taas ravintokuitua suomalaiset saavat edelleen niukasti. Lasten sokerinsaanti ylittää suosituksen, korkeintaan 10% energiasta, jo 2-vuotiailla. Yli 10-vuotiaat saavat keskimäärin jopa 17%E sokerista, sillä tässä ikäryhmässä virvoitusjuomien, energiajuomien ja makeisten kulutus on runsainta.

Ruoka- ja makutottumukset kehittyvät varhain, joten vanhemmilla on suuri vastuu syömismallin antajina. Teollisuudessa sokeri on yleinen elintarvikkeiden valmistusaine. Sokeria on paitsi virvoitusjuomissa, kekseissä, jäätelöissä ja vanukkaissa myös muun muassa useissa leivissä, jogurteissa, kastikkeissa ja valmisruoissa. Makeannälän iskiessä pulla ja hiivataikinapohjaiset piirakat ovat vähärasvaisempia vaihtoehtoja kuin keksit, viinerit, murotaikinaleivonnaiset ja lehtitaikinasta valmistetut pasteijat. Niissä on usein myös runsaasti kovaa rasvaa.

Useat eri tutkimukset osoittavat päivähoidossa olevien lasten ruokavalion olevan monipuolisempi kuin kotona hoidettujen. Kotona hoidettujen lasten ruokavalio sisältää vähemmän kasviksia, täysjyvätuotteita, kalaa ja pehmeitä rasvoja mutta enemmän sokeria, suolaa ja kovaa rasvaa kuin päiväkodissa hoidettujen. Kotona ruokailurytmi saattaa olla myös epäsäännöllinen tai perustua naposteluun ellei asiaan kiinnitetä huomiota.

WHO:n suositus elintarvikkeisiin lisätyn sokerin vähentämisestä on perusteltu; emme tarvitse puhdistettua sokeria. On kuitenkin tärkeää miettiä miten suositus toteutetaan sillä tuoteselosteiden jatkuva tutkailu ja ravintosisältöjen ynnäily ei ole mahdollista. Mieluummin kannattaa miettiä perheen tai omiin tarpeisiin sopiva tapa syödä; aikuinenkin tarvitsee 4-5 ateriaa (joista kaksi pieniä välipaloja, esim. hedelmiä) päivässä, arkena vaatimattomam

Kommentit

Kirjoittaja Erja aika
Olen päiväkodin keittiössä töissä ja valmistamme itse kaiken tarjottavan ruuan.Välipalalla on perinteinen kiisseli,karviaismarjoista keitän pohjan ja lisään hieman sokeria sekä marjat ,mansikat ja mustikat viimeksi valmiiseen kiisseliin jäisenä.Tätä lapset syövät mielellään,sokerin määrä ei ole suuri ,mutta jos tarjoo marjat ilman yhtään sokeri lisäystä jää kiisseli syömättä tai pelkät marjat myös syömättä.Ainakin talvella pakkasmarjat.Mielestäni on parempi ,että lapset oppivat syömään marjoja esim. kiisselin muodossa ja ympäri vuoden.Puuron kanssa tarjolla on marjoja ei lis.sokeria.Smootien teen ilman lisättyä sokeria, mutta haluamme pitää listoilla myös perinteisen kiisselin.Kysymys kuuluu, että voinko jatkossakin tarjota pienokaisille "mummon kiisseliä "välipalaksi hyvällä omalla tunnolla?
Kirjoittaja Larryneobe aika
join the new social online casino guide
Jätä vastaus



(Sähköpostiosoitettasi ei näytetä julkisesti.)


Captcha-koodi

Napsauta kuvaa nähdäksesi toisen captcha koodin.