Kirjoittaja
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja, ETM
Ammattikeittiöosaajat ry 50 v. – tietoa, taitoa ja ruokailoa
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Kouluruokailukeskustelu kaipaa positiivisia sävyjä
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Puolivuotiskatsaus ja suunta kohti tulevaa
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Tuotantotavat puntarissa
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja, ETM
Nyt ravitsemussitoumuksia tekemään!
Merja Jokiniemi
Luomuravintola Tampereen Timjamin emäntä
Ruokapalvelu ei ole tukipalvelu vaan tärkeä osa kuntien hyvinvointiosaamista
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Ruokatrendit vaihtuvat mutta syödä pitää jokaisen
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Pohdintoja urapoluista
Lisättyä sokeria kannattaa välttää
Heli Kuusipalo
Erikoistutkija
Liikahdellaan
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Ruokapalveluorganisaatiot kansainvälistyvät – monikulttuurisia tekijöitä tarvitaan!
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Palvelupolku opiskelijaravintolassa
Tarja Pietiläinen
Dosentti, KTT, Palveluliiketoiminnan kehittäjä
Kiertotalous ammattikeittiössä
Merja Jokiniemi
Tampereen steinerkoulun emäntä
MMM haluaa selvittää kotimaisen ruoan käyttöastetta kuntaruokailussa
Kaisa Reime
FM, Elintarviketiet.yo
Pohjois-Pohjanmaan amkolaiset tempaisivat -joulu syntyy yhdessä tekemällä!
Tuula Isoviita
Pohjois-Pohjanmaan Amkon sihteeri
Kohti kestävää keittiötä
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Hyrylän yläaste sai Kouluruokadiplomin
Virpi Kulomaa
Projektipäällikkö
Allergiat vähentyneet selvästi
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
Hungry birdsit lensivät Cygnaeuksen koulun ruokasaliin
Virpi Kulomaa
Projektipäällikkö
Rakastettavat ruokailijat
Marjut Huhtala
Toiminnanjohtaja
10.9.2014

Hei me kuvataan!

Ruokaharrastaminen ja kotikokkailun dokumentointi on suositumpaa kuin koskaan. Vähän yksi jos toinenkin haluaa olla oman elämänsä gourmet-kokki ja ruokabloggari. Elämme vertailukulttuurissa, jossa malli sosiaaliseen käyttäytymiseen haetaan yhä useammin netistä ja somen foorumeilta. Ruokakokemukset jaetaan visuaalisina viesteinä ja toivotaan välitöntä palautetta: ”onpa hyvännäköinen annos ja vietitpä mahtavaa ravintolapäivää!”

Hiljattain silmiini pisti  uutisjuttu ranskalaiskokkien raivosta Michelin-annostensa alituista kuvaamista kohtaan.”Ennen ihmiset ottivat kuvia perheestään, mutta nyt he ottavat kuvia annoksista. Kuvien laatu on kehno, eikä anna parasta kuvaa työstämme”, pahoittelevat arvonsa tuntevat kokit. Kamerat räpsyvät heti, kun annos nostetaan eteen. Kokkien mielestä tätä voisi kutsua jopa ruokapornoksi. Ruokailuhetki pitää omistaa ruokailuun, ei kaikenlaiseen elvistelyyn kännykkäkuvien parissa. Annos jäähtyy ennen kuin se on kuvattu, ja itse ruokailuelämys jää sivuseikaksi. Peukutan täysillä ranskalaiskokkeja: pistetään vaan se kamera pois lautasen vierestä ja keskitytään syömiseen ja seuraan!

annoskuva_web_1458.jpg

Tästä kesäisestä ruoka-annoksesta oli ihan pakko ottaa kuva...

Kuva kertoo paljon, muttei koko totuutta. Kuvalla voi innostaa tai latistaa. Sillä voi ikuistaa hyviä hetkiä, mutta myös vääristää todellista tunnelmaa. Some-maailmassa selfie-kuvauksesta on tullut niin nuorten kuin aikuistenkin villitys. Teinien ulkonäköpaineet ovat kovia ja kilvoittelu söpöimmästä otoksesta raadollista.

On väärin, jos nuoret altistavat itsensä herkimmässä ikävaiheessaan kavereidensa tai kenen tahansa ulkopuolisen arvioitavaksi. Meillä aikuisilla lienee tässä esimerkkikäyttäytymisen paikka. Ihan kaikkea ei kuulu ladata verkkoon eikä antaa kuviaan ja ajatuksiaan ventovieraiden arvosteltaviksi.

Kuvaterapiaa
 

Parhaimmillaan valokuvaaminen on terapeuttista niin kameran edessä kuin sen takana. TV:ssä  pyöri  ohjelmasarja, jossa omaa ja läheisten yhteistä tarinaa tai taivalta käsiteltiin valokuvan keinoin. Perhesuhteita parannetaan voimaannuttavalla valokuvalla. Ohjelmasarjan valokuvaaja Minna Savolainen kertoo, että jo pelkkä kameraan katsominen ja kuvattavana oleminen voi olla vahvistava kokemus. Esimerkin hän ottaa työskentelystään lastenkodissa, missä levottomat lapset aluksi välttelivät katsekontaktia. Näiden lasten arki oli kaoottista ja usein ikävyyksiä täynnä. Kamera avasi lasten kovan kuoren ja teki arjesta edes hetkeksi taianomaista: ”Yhtäkkiä tajusin, että nämä lapset olivat jääneet vaille rakastavaa katsetta”, summaa Savolainen ajatuksiaan eheyttävästä valokuvaamisesta Anna-lehden artikkelissa (6/2014).

Aikoinaan valokuvia otettiin tarkkaan harkiten ja vain parhaat otokset kelpuutettiin näytettäviksi. Kuvia oli vähän, mutta ne olivat sitäkin arvokkaampia. Rakkaimpien kuvat kulkivat mukana povessa ja medaljongeissa. Nykyään lähes jokaisella on mahdollisuus fotoiluun. Kuvatkaamme ilomielin mutta arvostavasti!

Lähteet: HS 16.2.2014, Anna 6/2014

 

Kommentit

Jätä vastaus



(Sähköpostiosoitettasi ei näytetä julkisesti.)


Captcha-koodi

Napsauta kuvaa nähdäksesi toisen captcha koodin.